torstai 29. lokakuuta 2009

Reklaamiraivo: Fanipala

Mainoksen kuvaus: Mies makoilee sohvalla ja katselee televisiosta urheilua. Nainen tulee tarjoamaan hänelle Fanipalan, jonka mies syö. Sen jälkeen nainen asettaa kauemmas toisen keksin ja vielä kauemmas koko pussin. Mies kurottautuu syömään keksin ja lopulta juoksee hakemaan pussin, joka osoittautuu tyhjäksi. Miehen kääntyessä takaisin televisioon päin nainen on asettunut sohvalle, vaihtanut kanavaa ja syö Fanipaloja omasta pussistaan.

Mainosnäytteleminen on aivan oma lajinsa verrattuna muihin näyttelemisen osa-alueisiin, kuten elokuva- tai näyttämöesiintymiseen. Tyyliltään samanlaisinta on varmaankin sketsiviihde: ajoituksen täytyy toimia ja roolit ovat karrikoituja. Liioitellun elehtimisen vuoksi mainosnäytteleminen vakuttaa usein keinotekoiselta ja tekohauskalta, ja pahimmillaan herättää katsojassa tunteita asteikolla lievä ärtymys - kiehuva raivo.

Fanipala-nainen on mainio esimerkki suurin piirtein asteikon puoliväliin sijoittuvasta
kiusasta. Mainoksen on tarkoitus olla vähän hassutteleva, ja taistelu kaukosäätimen herruudesta hoidetaan höynäyttämällä hupsua miehenressukkaa. Tekopirteys itsessään on jo lievän ärtymyksen aiheuttaja, mutta Fanipala-naisen virnuilu saa vähän hissukammankin uroksen kiukun kasvamaan. Ämmä ei pelkästään häiritse telkkarin katselua vaan kehtaa vielä jumalauta itse ängetä sohvalle ja vaihtaa kanavaa. Ei jumankekka, virnuileekin vielä, ja virnuileekin muuten harvinaisen ärsyttävästi.

Ja ennen kuin nainen ehtii edes yhden fanipalan mussuttaa niin ilme vaihtuu, raivon partaalle kiusatun miehen rynnätessä häntä kohti ja iskiessä nyrkkinsä naamaan, jossa hymy on jo hyytynyt...

Tai siis, niin minä kuvittelen mainoksen todellisuudessa päättyvän. Ainakin se johtaisi harvinaisen herkullisiin tilanteisiin, tulevaisuudessakin!

P.S. Erityisraivo siitä, että Fasupalan nimi piti muuttaa Fanipalaksi Fazerin kaupattua keksinsä ylikansalliselle LU-yhtiölle. En henkilökohtaisesti tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi assosioinut Fasun ainakaan välittömästi Fazer-yhtiön nimeen. Pikkumaista, pikkumaista...

torstai 22. lokakuuta 2009

Atria Fresh

Nyt kun kaikki ovat jo menettäneet mielenkiintonsa Atrian närkästystä herättäneeseen puuma-mainokseen, on Reklaamiraivon vuoro tulla näykkimään haaskaa. Siis ei tietenkään mainoksen naista (hahahaa!), vaan koko sotkua joka kehkeytyi mainostekeleen ympärille. Itse mainos ei loppujen lopuksi ollut edes kovin jännittävä, mutta sen ympärille virinnyt keskustelu on ollut kovin mielenkiintoista seurata.



















Eniten huomiota on herättänyt itse puumailu, eli se, että vanhempi nainen on nuorempien miehien kimpussa. Monissa nettikommenteissa on pohdittu, millaisia ajatuksia asetelma olisi herättänyt toisin päin. Iso Z kirjoittaa Ilta-Sanomien keskustelupalstalla: ”[---] kuusikymppinen ukko touhuamassa parikymppisen naisen kanssa, ja kehotus vaihtaa tuoreempaan (salaattiin) olisi saanut aikaan jumalattoman älämölön, jonka seurauksena puolet Atrian johtoportaasta olisi eronnut. Nyt, kun asia esitetään toisin päin, ei voida todeta muuta kuin että kyseessä on luokattoman huono mainos.” Ah, kuinka totista totta, varsinkin viimeinen lause.
Mutta mainosten herättämiä tunteita pohdittiin yleisemmälläkin tasolla. umppa miettii: ”Miksi yleensä pitää mainokseksasta [sic] edes ärsyyntyä, nehän on pelkkää taustakohinaa.” Nimimerkki Suomalainen vie ajattelunsa asteen pidemmälle:” Miksi ruokaa pitää mainostaa ollenkaan? Aivan järjetöntä.” Niin, totta, niin totta. Ei mennyt hukkaan tämäkään mainoskohu, näistä asioista pitää keskustella, mieluiten internetissä!
Pauli L otti esille hyvin reklaamiraivomaisella tavalla mainoksen syvemmän sanoman. Lopussahan selviää, että koko episodi nuoren miehen syleilyssä oli vain päiväunta: ”Kyse onkin siis informatiivisesta kuluttajavalistuksesta; Atrian eineet saattavat aiheuttaa menopaussista kärsiville naisille eroottissävytteisiä hallusinaatioita.”
Lisää ajattelun helmiä on Ilta-Sanomien sivuilla lukuisia, mutta jätän ne teidän löydettäviksenne. Loppuun haluaisin lisätä vielä Pauli L:n pohdintaa minuakin häirinneestä asiasta: ”Minua vaivaa kyseisessä mainoksessa eräs käsittämätön epäjohdonmukaisuus. Parin aloitellessa aktia flyygelin päällä naisihmisen varpaat painavat flyygelin bassokoskettimia. Ääniraidalta kuuluva riitasointu soitetaan kuitenkin klaviatuurin diskanttipuolelta. Ikinä en syö Atrian eineitä ellei tätä virhettä korjata.”

Kaikki lainaukset Ilta-Sanomien keskustelupalstalta "Miksi ruokamainoksetkin seksualisoidaan?" -aiheeseen liittyen.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Amerikan ihmemaa

Howdy all, ja terveiset Uudesta maailmasta. Kaikki todellakin on siellä suurempaa, ruoka-annoksista rakennuksiin. Hotellin televisiosta seuratut mainoskatkotkaan eivät olleet pettymys: mainoksia oli runsaasti ja ne olivat kovin jännittäviä. Suorastaan pelottavia. Siis ihan oikeasti, eikä mitenkään sarkastisessa merkityksessä. Suuri osa mainoksista muistutti kotimaamme ompi Suomen Ostos-TV:tä: onnelliset ihmiset ylistivät ylivertaisten tuotteiden mahtavuutta (ja kaupan päälle vielä pyykkiteline!). Huomattavan monessa mainoksessa näkyi talouskriisin vaikutus: tarjolla oli yhä uusia keinoja säästää rahaa vakuutuksissa, kännykkälaskuissa ja lastenkasvatuksessa.

Tämä kaikki on kuitenkin harmitonta ja lähinnä tympäisevää. Pelottelumainokset ovat aivan oma, karmiva lukunsa, sillä Yhdysvalloissa vitamiinipuutos tai vatsan toimimattomuus eivät ole sieltä tärkeimmästä päästä huolia. Eräs mainos, joka teki minuun vahvan (joskin negatiivisen) vaikutuksen meni suurin piirtein näin: Nainen leikkii pihalla lapsensa kanssa, mutta aidanraosta vilkuilee ilkeän näköinen mies. Nainen ja lapsi menevät sisälle, ja nainen aktivoi kotinsa turvajärjestelmän. Paha mies kurkkii ikkunasta. Yhtäkkiä hän potkii talon etuoven sisään ja turvajärjestelmä alkaa hälyttää. Nainen ja lapsi juoksevat paniikissa itkien yläkertaan. Puhelin soi, ja turvayhtiön edustaja kysyy onko kaikki kunnossa. Itkien nainen kertoo, että heidän kotiinsa yritettiin juuri murtautua ja paikalle pitäisi lähettää poliisit. Paha mies on kuitenkin jo juossut pois pelästyttyään turvajärjestelmän automaattista hälytysääntä.

Näyttelijät olivat valitettavan hyviä, sillä mainos onnistui tavoittamaan autenttisen ahdistavan tunnelman. Jälkikäteen ajateltuna se herätti todellista reklaamiraivoa: miten mainonnan nimissä kehdataan lietsoa pelkoa? Olkaa siis onnellisia, pohjolan asukit, että katsomanne mainokset ovat vain typeriä, sillä pahemminkin voisi olla. Pelon ilmapiiri pysyköön loitolla lintukodostamme.

P.S. Älkää peljätkö, ensi päivityksessä ei edes yritetä leikkiä vakavaa vaan pilkataan taas TV:n turhuuksia.