Kävin tekemässä pienen inspiraatiomatkan Espanjaan viime viikolla ja helteestä väreilevän ilman lomasta onnistuin ain välillä erottamaan suttuisia väriläiskiä. Katseeni kirkastuessa huomasin osan niistä oli Granadan katuja vaeltavia hippilaumoja, mutta vielä suurempi osa oli erinäisiä ulkomainoksia. Niin, mainontaa paetakseen joutuu nykyään lähtemään huomattavasti kauemmas kuin Espanjaan. Maailmankansalainen törmää samoihin elokuvajulisteisiin maassa kuin maassa, Terminatorin iloinen virnistys pilkisti esiin bussia lentokentälle odotellessa niin koto-Suomessa kuin tapaksien luvatussa maassa. Eksotiikkaa oli tarjolla siinä suhteessa, että kiertelevän piraatti-DVD-kauppiaan tuotevalikoimasta löytyi Wolverinen sijaan Lobenzo.
Mutta olisiko mahdollista löytää Välimeren aurinkorantojen keskeltä katvealue, jossa ei tarvitsisi törmätä lainkaan kaupallisuuteen tai mainonnan kuluneisiin kliseisiin? Puolivahingossa eksyimme ystäväporukalla puolentoista tunnin vuoristovaelluksen takaa löytyneelle lahdelle, jossa ihmiset asustivat teltoissa ja luolissa ja juhlivat rannalla kokkojen loisteessa aamuun asti. Viimein, vapauden linnake, jossa raha ei ole este koska se ei kiinnosta ketään! Hetkellisesti löydetty idealismini koki kuitenkin jo aamuvarhaisella kolauksen. Meille tultiin kaupittelemaan "kahvia" ja "suklaata", joita ystäväni varoitti ostamasta, paitsi jos tietenkin tahtoisin iloiset aamupöllyt.
Mutta eihän tuo ole mitenkään outoa, sanotte, pitäähän hippienkin jostain tienata ruokarahansa. Näinhän se on, mutta minkälaiset hipit meille tulivatkaan pilveä kauppaamaan? Eivät todellakaan mitkään likaiset, vanhoihin verskapukuihin pukeutuneet miehet vaan isotissiset, puolialastomat naiset. Kyllä hippikin tietää mikä myy!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti