Reklaamiraivo: Vitalinea

Mainoksen kuvaus: Mies ja nainen käyvät keittiön pöydän ääressä erittäin lyhyen keskustelun Vitalinea-jogurtin hintatasosta, jonka jälkeen Vitalinean kerrotaan olevan halpaa.

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Monimuotoiset kikkailut tyyli- ja tehokeinojen kanssa syövät usein itse asiaa ja hämmentävät kohdeyleisöä. Tämä on totta myös mainosten kohdalla. Noin puolessa minuutissa ei luulisi olevan paljoakaan aikaa tuhlattavaksi, mutta usein mainostettava tuote mainitaan vasta pitkällisten harharetkien jälkeen. Tuotteen hyvät ominaisuudet jäävät helposti hämärän peittoon, kun tuote-esittely onkin lopulta lähinnä mainostoimiston visioiden esittelyä. Mutta joskus yksinkertaisuuteen pyrkiminen tuottaa televisioon käsittämättömiä, audiovisuaalisia lässäyksiä, joita myös mainoksiksi sanotaan. Puhun nimenomaan jogurttimainoksista, sillä jälleen Vitalinea asettaa uudet pohjalukemat huonoudelle tällä saralla. Jos et vielä ole tätä mainosta nähnyt niin korjaa asia mitä pikimmiten, niin hämmästyttävän surkea se lyhyydessään on. Vain viisi sanaa ja yksi "mmm" tarvittiin vuoden säälittävimmän dialogin luomiseen. Tässä se kokonaisuudessaan:

Mies: "Leena?"
Leena: "Mmmm."
Mies: "Onks toi kallista?"
Leena: "Ei!"

Niin. Yksinkertaista, mutta ei kaunista ja kaiken lisäksi ylinäyteltyä. Aika hyvin alle puoleen minuuttiin. Toivottavasti mainoksen dialogi kertoo jotain myös siitä, mitä mainos kustansi Danone-yhtiölle. Ei kai kukaan tuollasta kuraa tahallaan tilaa ja vielä maksa siitä? Eihän? EIHÄN!?

Vitalinea - niin hyvää, niin kevyttä

Mainoksen kuvaus: Äiti ottaa jääkaapista jogurtin ja käy tyttärensä kanssa keskustelun Vitalinean herkullisuudesta ja terveellisyydestä.

Jogurttimainokset ovat huonon mainonnan uskomaton runsaudensarvi, jonka toivoisi tyrehtyvän pikaisesti. Kirkkaana helmenä kaikkien maitotuote-esittelyjen keskellä loistaa ehdottomasti Vitalinean mainos, joka on empiiristen tutkimuksieni perusteella ehkä yksi tämän hetken vihatuimpia lajissaan. Dialogin kankeus on välillä jopa Star Warsien tasoista (George Lucas, niin tönkköjä kuin käsikirjoituksesi ovatkin niin pahoittelen vertausta!), mutta jopa Jar-Jar Binks on ilahduttava ja luonteva hahmo verrattuna Vitalinea-äitiin ja Vitalinea-tyttäreen. Heidän keskustelunsa on lyhyt, mutta järjettömyydessään tuskaisa kuunnella. Vitalinea-äidin valittaessa olemattomista jenkkakahvoistaan tyttärellä on aikaa kehittää äitinsä esimerkin mukaan huono minäkuva ja pakkomielteinen suhtautuminen laihduttamiseen. Ehkä jopa yksi Vitalinea voi olla liikaa? Pieniä valintoja joka päivä!