Mainoskatko: Ulkomaiden top 3 vuodelta 2010

Joo, uusi vuosi ja jee ja kaikkea, tähän väliin aina tyypillinen vuoden vaihteessa julkaistava katsaus vuoden mainontaan, mutta koska olen laiska ja huono niin en tehnyt tätä itse vaan nyysin jonkun Ilta-Sanomien jutun jota nekään eivät tehneet itse, eikä nä mainokset edes ole suomalaisia mutta onhan ne hauskoja, toi kultakala on ihan kuningas kun se vaan vetää zooooooom ton labyrintin läpi , Betty White ei oo koskaan ollu mulle mikään sellanen juttu eikä Snickers oo mitenkään erityisen hyvää mut ihan kiva toi kakkonenkin oli, mut jumaliste toi kolmas sai mut repeilemään, sen ymmärtäminen täysin vaatii jonkun verran Internet-yleissivistystä (esmes cheezburger.com on ihan hyvä paikka hankkia sitä jos ei haluu törmätä mihinkään ihan täyskamalaan) mut hei, toimii toi mainos muutenkin. Koherenttia uutta vuotta!

Amerikan ihmemaa

Howdy all, ja terveiset Uudesta maailmasta. Kaikki todellakin on siellä suurempaa, ruoka-annoksista rakennuksiin. Hotellin televisiosta seuratut mainoskatkotkaan eivät olleet pettymys: mainoksia oli runsaasti ja ne olivat kovin jännittäviä. Suorastaan pelottavia. Siis ihan oikeasti, eikä mitenkään sarkastisessa merkityksessä. Suuri osa mainoksista muistutti kotimaamme ompi Suomen Ostos-TV:tä: onnelliset ihmiset ylistivät ylivertaisten tuotteiden mahtavuutta (ja kaupan päälle vielä pyykkiteline!). Huomattavan monessa mainoksessa näkyi talouskriisin vaikutus: tarjolla oli yhä uusia keinoja säästää rahaa vakuutuksissa, kännykkälaskuissa ja lastenkasvatuksessa.

Tämä kaikki on kuitenkin harmitonta ja lähinnä tympäisevää. Pelottelumainokset ovat aivan oma, karmiva lukunsa, sillä Yhdysvalloissa vitamiinipuutos tai vatsan toimimattomuus eivät ole sieltä tärkeimmästä päästä huolia. Eräs mainos, joka teki minuun vahvan (joskin negatiivisen) vaikutuksen meni suurin piirtein näin: Nainen leikkii pihalla lapsensa kanssa, mutta aidanraosta vilkuilee ilkeän näköinen mies. Nainen ja lapsi menevät sisälle, ja nainen aktivoi kotinsa turvajärjestelmän. Paha mies kurkkii ikkunasta. Yhtäkkiä hän potkii talon etuoven sisään ja turvajärjestelmä alkaa hälyttää. Nainen ja lapsi juoksevat paniikissa itkien yläkertaan. Puhelin soi, ja turvayhtiön edustaja kysyy onko kaikki kunnossa. Itkien nainen kertoo, että heidän kotiinsa yritettiin juuri murtautua ja paikalle pitäisi lähettää poliisit. Paha mies on kuitenkin jo juossut pois pelästyttyään turvajärjestelmän automaattista hälytysääntä.

Näyttelijät olivat valitettavan hyviä, sillä mainos onnistui tavoittamaan autenttisen ahdistavan tunnelman. Jälkikäteen ajateltuna se herätti todellista reklaamiraivoa: miten mainonnan nimissä kehdataan lietsoa pelkoa? Olkaa siis onnellisia, pohjolan asukit, että katsomanne mainokset ovat vain typeriä, sillä pahemminkin voisi olla. Pelon ilmapiiri pysyköön loitolla lintukodostamme.

P.S. Älkää peljätkö, ensi päivityksessä ei edes yritetä leikkiä vakavaa vaan pilkataan taas TV:n turhuuksia.

Mainoskatko...

Ilmoitusluontoisena asiana tuhansille innokkaille lukijoilleni: ensi viikolla ei kannata odottaa uusia päivityksiä, sillä olen laajentamassa kulttuurihorisonttiani Amerikan kultamaassa. Luvassa raportti Yhdysvaltain mainonnasta jos aikaero ei lamauta aivojani. Lohdutuspalkinnoksi tarjoan "mainoksen" tuotteesta, joka voisi olla melko käytännöllinen, mutta myös hitusen häiritsevä. Enjoy!

Mainonnan keinot kaikkialla vastassa

Kävin tekemässä pienen inspiraatiomatkan Espanjaan viime viikolla ja helteestä väreilevän ilman lomasta onnistuin ain välillä erottamaan suttuisia väriläiskiä. Katseeni kirkastuessa huomasin osan niistä oli Granadan katuja vaeltavia hippilaumoja, mutta vielä suurempi osa oli erinäisiä ulkomainoksia. Niin, mainontaa paetakseen joutuu nykyään lähtemään huomattavasti kauemmas kuin Espanjaan. Maailmankansalainen törmää samoihin elokuvajulisteisiin maassa kuin maassa, Terminatorin iloinen virnistys pilkisti esiin bussia lentokentälle odotellessa niin koto-Suomessa kuin tapaksien luvatussa maassa. Eksotiikkaa oli tarjolla siinä suhteessa, että kiertelevän piraatti-DVD-kauppiaan tuotevalikoimasta löytyi Wolverinen sijaan Lobenzo.

Mutta olisiko mahdollista löytää Välimeren aurinkorantojen keskeltä katvealue, jossa ei tarvitsisi törmätä lainkaan kaupallisuuteen tai mainonnan kuluneisiin kliseisiin? Puolivahingossa eksyimme ystäväporukalla puolentoista tunnin vuoristovaelluksen takaa löytyneelle lahdelle, jossa ihmiset asustivat teltoissa ja luolissa ja juhlivat rannalla kokkojen loisteessa aamuun asti. Viimein, vapauden linnake, jossa raha ei ole este koska se ei kiinnosta ketään! Hetkellisesti löydetty idealismini koki kuitenkin jo aamuvarhaisella kolauksen. Meille tultiin kaupittelemaan "kahvia" ja "suklaata", joita ystäväni varoitti ostamasta, paitsi jos tietenkin tahtoisin iloiset aamupöllyt.

Mutta eihän tuo ole mitenkään outoa, sanotte, pitäähän hippienkin jostain tienata ruokarahansa. Näinhän se on, mutta minkälaiset hipit meille tulivatkaan pilveä kauppaamaan? Eivät todellakaan mitkään likaiset, vanhoihin verskapukuihin pukeutuneet miehet vaan isotissiset, puolialastomat naiset. Kyllä hippikin tietää mikä myy!