Retroreklaami: Pelit & vehkeet

Retro rulettaa, ja se tiedetään Reklaamiraivon Retroreklaami-osastossa. Nyt on muotia kaivaa äidin vanhat Marimekko-hameet esiin (ja huomata, että kuosit ovat tismalleen samat kuin nyky-Marimekoissakin) ja fiilistellä musaa LP:ltä (vaikka Spotify on aika paljon kätevämpi). Vanhat pelit ovat totta kai tärkeä osa entisen ajan kaipuuta:



Klassikotkin ovat joskus olleet uusia, myönnän itse olevani sen verran iäkäs, että muistan kyseisen pelin julkaisun. Miksei se ole retroa ja hienoa, että on syntynyt nykyteinejä aiemmin ja fanitti Turtleseja lapsena? Miksi Super Marion pelaaminen nyt on retroa ja hienoa, mutta jos sitä on oikeasti pelannut nuorena niin on ikäloppu käpy? Katkerasta tilityksestä Segan 16-bittiseen maailmaan:



Ai että oikein kolmiulotteisesti? Mahtoi olla aika tajunnanräjäyttävä kokemus noilla grafiikoilla. Eiku hei, retroa, hienoo! Nuo kolmiulotteiset lasit kun laittaa kaupungille niin kansaa kaatuu kateudesta: miksei minullakin ole noin hienoja retrolaseja?! Jotkin retrotuotteet voisivat olla inspiraationa nykysuunnittelijoillekin;



Kahvat nykyläppäreihinkin, eipä enää tarvitse nyhvätä minkään kantolaukkujen kanssa! Mikä ilo onkaan tallustella nudistirannalla oman rakkaan tietokoneen kanssa, kun olemustaan ei tarvitse rajoittaa hiertävillä ja hankaavilla laukun hihnoilla? Nudisti, retroilun nimissä vaadi vain parasta läppärikokemukseltasi!

Reklaamiriemu: Saunalahti

Ei tätä mainosta vaan voi vihata! Siis laama-agility, miten pöllyissä mainostoimiston väen on täytynytkään olla tällaisen idean saadakseen!

Virallisempaan sävyyn totean, että vaikka Reklaamiraivo ei kannata mainontaa, jossa vasta järjettömän pitkän alustuksen jälkeen selviää itse mainostettava tuote, niin silti tätä mainosta on vaikeaa olla rakastamatta. Hei laama-agility!!! Ehkä paras isolla rahalla tehty Ostos-TV-parodia, jonka olen vähään aikaan nähnyt. Tän voisi lätkäistä suoraan keskelle Ketonen & Myllyrinnettä tai Fast Show'ta ja ihan täydestä menisi!

Niin paljon kuin rakastankin tätä mainosta, on pakko myöntää, että Saunalahden mainoslausahdukset lopussa tuntuvat lähinnä typeriltä ja päälleliimatuilta noin hyvän parodiapätkän jälkeen. Miksi piti tämäkin mainos pilata jollain kännykkäliittymälöpinällä? Mä tahdon Llama Agility -videon ja laamaessun, heti!

Siis laama-agility, mieti!!!

Reklaamiraivo: Colgate

Reklaamiraivossa on ennenkin avauduttu huonoista dubbauksista, ja uutta materiaalia pukkaa ilmoille aivan solkenaan. On täysin järjelleni käsittämätöntä, miten esimerkiksi Disney-animaatiot on toteutettu suomeksi rautaisella ammattitaidolla, jopa niinkin, että vieraskielinen versio hakkaa alkuperäisen (kuten Vesa-Matti Loiri Hengen äänenä Aladdinissa).

Rahahan tässäkin ratkaisee. Jos ääninäyttelijälle ei olla valmiita maksamaan tarpeeksi, niin ei kannata odottaa mitään parempaa kuin ruokatunnin loppupuolella kiireessä sopellettua tökkivää molotusta. Eikä vesamattiloiritasoista näyttelyä kannata toisaalta odottaa kaverilta, joka suostuu lounastamisen jälkeen tekemään muuta kuin siemailemaan kiireettömästi digestiiviä.

Silti, silti... Eikö dubbauksen voi jättää tekemättä, jos homma hoidetaan puolihuolimattomasti kolmatta ruoansulatusjuomaa maistellessa? Tekstitys on ihan hyvä vaihtoehto aikuiselle yleisölle, eikä tämä mainos herätä ostohalua, lähinnä vain myötähäpeää. Hyvä mainos on, Colgate-naista lainatakseni, "todella tehokas, se vaikuttaa heti." Tämä mainos on, Colgate-miestä lainatakseni, "wau, hehehehe", sillä eihän näin tökköön dubbaukseen voi suhtautua kuin huumorilla.

Retroreklaami: R-kioski

George Orwell ei kirjassaan Vuonna 1984 voinut edes kuvitella, mitä todellinen vuosi 1984 toisikaan tullessaan. Kuvaukseen dystopisen totalitaristisesta yhteiskunnasta ei, yllättävää kyllä, liittynyt lainkaan viittauksia R-kioskin musikaaliseen suklaamainontaan:



Kirjan henkisesti sorretuille keskushenkilöille R-kioskin mainoksen mauttomasti hehkuvat värit ja psykedeelinen tapahtumien kulku olisivat epäilemättä olleet liikaa. Kenties tällaiset kuvitelmat vainosivat Winston Smithiä päivin ja öin, ennen kuin Rakkausministeriö hoiti homman kotiin. Hallitsevan Puolueen makuun olisikin ollut enemmän seuraava pätkä:



Täydellinen mainos kouluttamattoman ja helppouskoisen prole-väestönluokan pitämiseksi tyytyväisenä! Iloinen laulelu saa kansan köyhät rivit ryntäämään lottoluukulle. Tyhjiä lupauksia suurista palkinnoista, pieni toivo siitä, että huominen tuo tullessaan rikkauksia, näin yksinkertaisesti pidetään kansa hiljaisena. Vai hetkinen, oliko tämä nyt kirjasta vai todellisuudesta...? Eteenpäin:



Tota tota... No, Lontoohan on Vuonna 1984:n tapahtumapaikka. Tuosta videon lopusta ei voi sanoa muuta kuin että vuosi 1984 vaikuttaa henkisesti joskus erittäin kaukaiselta. Nykyisin kyllä Isoveli pitäisi huolen, ettei plankattuja valkonaamoja lakritsimainoksissa näy. On parasta olla varuillaan: vain pelkästään asian esille ottaminen saattaa olla ajatusrikos...