Retroreklaami: Costa Rica

Perjantaisin, töiden ja opintojen keskeytyessä hetkellisesti, ihmisen mieli vapautuu ja työviikon huolet jäävät mielestä pois. Laiskan sunnuntai-iltapäivän kuluessa seuraavan viikon realiteetit valuvat hitaasti takaisin mieleen: yks kaks yllättäen viikonlopunviettäjä muistaa, että maanantainahan piti palauttaa käännös/essee/psykologinen itsearvio/artikkeli/poliisiraportti/väitöskirja! Pyhärauha rikkoontuu surkealla tavalla, leppoisan illan sijaan edessä häämöttää tuskainen yö ilman lepoa. Silloin kannattaa nauttia muutama kupponen kahvia, rauhoittua ja käydä työhön levollisin mielin:



Viimeistään kolmen aikaan yöllä nokturnaalinen puurtaja saavuttaa kahvin ja unenpuutteen voimalla runouden sfäärit, josta hakea inspiraatiota vaativimpiinkin työtehtäviin:



Aamun sarastaessa työn sankari on viimein saanut toimensa päätökseen. Uusi työviikko odottaa, ja koska nukkuakaan ei enää ehdi niin päivänsä voi aloittaa vaikka... kupillisella kahvia?

Retroreklaami: Veikkaus ja RAY

Milloin kävikään niin, että Veikkauksen mainontaan ei enää riittänyt kuvat lottokuponkeja täyttävistä harmaaseen pukeutuneista herroista, tai toisaalta bikinipimuista arvat kädessään? Ei, tämän päivän mainonta ei ole pelkästään hämmentävää vaan myös hitusen ahdistavaa:



Psykologinen kauhujännäri ihmisten kyvyttömyydestä toimia todellisessa maailmassa ja tunteettomasta ja konemaisesta suhtautumisesta elämään sekä ympärillään oleviin tapahtumiin? Jos ei Oscar-ainesta niin ainakin Cannesissa tätä osataan arvostaa lyhytelokuvan tekotaiteellisena helmenä. Seuraavan mainoksen ahdistuttavuus saattaa olla enemmän oman pääni sisäistä:



Jos musiikin vaan korvaisi vaikka Pendereckin tai Stockhausenin musiikilla, niin varmaan muutkin tajuaisivat ahdistukseni. Tässä mainoksessa yhdistyy Stephen Kingin Pitkä marssi ja Kafkan Muodonmuutos: groteskit hahmot kilvoittelevat toivottamassa kisassa, jossa kaikki paitsi yksi osallistujista on tuomittu tuhoon. Viimeisenä esittelemäni mainos on myös ahdistava, mutta vähän eri tavalla:



Hienosti ja mielenkiintoisesti toteutettu mainos vakavasta asiasta! Nyt Veikkaus vähän mallia RAY:n mainonnasta, outo voi olla monella tapaa! Toisaalta, asiakaskuntaa varmasti riittää kummallakin suomalaiset monopolit huomioon ottaen: hakeehan suurin osa porukasta Suomi-viinansa ihan Alkosta, vaikka minkäänlaista mainontaa asiasta ei sallita...

Retroreklaami: SAK

Vaalit oli ja meni, ja Reklaamiraivo on tapansa mukaisesti ajan sykkivän hermon kohdalla pulssia mittaamassa, eiku. Oli vaalien tuloksesta mitä mieltä tahansa, on ainakin varmaa, että politiikka tulee herättämään Suomenmaassa suuria tunteita vielä jonkin aikaa. Toivottavasti sinäkin äänestit, jos et, niin nyt on aika syyllistyä asiasta:



SAK:n hyllytetty mainos edellisistä eduskuntavaaleista oli kieltämättä hitusen yliampuva, mutta ainakin pointti meni perille tehokkaasti. Perussuomalaisten retoriikassa oli tiettyä samankaltaisuutta, lähinnä suorapuheisuudessa ja peittelemättömässä yrityksessä vedota kansan "syviin riveihin", mikä ehkä osaltaan vaalimenestystä selittää. Olisiko Vihreiden kannattanut ottaa mallia Takkahuoneesta?:



Tätähän olisi voinut käyttää melkein suoraan, mukaan vain sivuheitto ydinvoiman saatanallisista voimista ja avot! Eräs yksittäinen vuorosana pistää mainoksesta korvaan: "Se on väärin, että äänioikeus on niilläkin, jotka ovat väärässä!" Hämmentävän paljon tämäntyyppisiä puheita on alkanut kuulua näiden vaalien jälkeen. Ovatko toiset sittenkin tasa-arvoisempia kuin toiset? Pitäisikö Suomeen tulla äänestyskoe, jonka suoritettua saisi äänioikeuden? Miksi politiikasta on niin samperin vaikea kirjoittaa hauskasti ilman, että halveeraa avoimesti jotain yksittäistä puoluetta? Reklaamireivo pesee siis kätensä asiasta ja siirtyy puhumaan vastaisuudessa vain neutraaleista aiheista, kuten jogurttimainoksista, Wikipediasta tai lemmikkieläinten ruokinnasta:

Retroreklaami: Räppi kautta mainosten

"Räp", sehän on sitä musiikkia, josta nuoriso niin pitää. Lyriikat ovat kyllä yleensä niin kovin vulgaareja, kenties jogurtista kertova "biisi", niin kuin ne nuoret sanovat, olisi miellyttävä tapa lähestyä tätä musiikin muotoa:



Hmm... Tietolähteeni Wikipedia on ehkä erehtynyt, sillä siellä kerrotaan tälle niin sanotulle hip hopille olevan "tunnusomaista loppusoinnullinen ja rytminen puhelaulu". "Mansikasta" ja "persikasta" on tietenkin täydellinen riimi, mutta saanen esittää vastalauseen säeparia "miten Paula teki sen/ hän toi meille hedelmät" kohtaan! Ehkä muut "räppärit" pystyvät parempaan:



Tietoni tästä musiikkigenrestä ovat rajalliset, mutta uskoisin kyseisen gentlemannin tehneen viisaan ratkaisun vaihtaessaan "räppimasiinansa" pois. Tätä "Amerikan tyyliä" näkee nykyään aivan liikaa televisiovastaanottimessa! Suomalainen Pirkka varmasti korostaa kotimaisuutta:



Olen syvästi järkyttynyt.

Retroreklaami: Pelit & vehkeet

Retro rulettaa, ja se tiedetään Reklaamiraivon Retroreklaami-osastossa. Nyt on muotia kaivaa äidin vanhat Marimekko-hameet esiin (ja huomata, että kuosit ovat tismalleen samat kuin nyky-Marimekoissakin) ja fiilistellä musaa LP:ltä (vaikka Spotify on aika paljon kätevämpi). Vanhat pelit ovat totta kai tärkeä osa entisen ajan kaipuuta:



Klassikotkin ovat joskus olleet uusia, myönnän itse olevani sen verran iäkäs, että muistan kyseisen pelin julkaisun. Miksei se ole retroa ja hienoa, että on syntynyt nykyteinejä aiemmin ja fanitti Turtleseja lapsena? Miksi Super Marion pelaaminen nyt on retroa ja hienoa, mutta jos sitä on oikeasti pelannut nuorena niin on ikäloppu käpy? Katkerasta tilityksestä Segan 16-bittiseen maailmaan:



Ai että oikein kolmiulotteisesti? Mahtoi olla aika tajunnanräjäyttävä kokemus noilla grafiikoilla. Eiku hei, retroa, hienoo! Nuo kolmiulotteiset lasit kun laittaa kaupungille niin kansaa kaatuu kateudesta: miksei minullakin ole noin hienoja retrolaseja?! Jotkin retrotuotteet voisivat olla inspiraationa nykysuunnittelijoillekin;



Kahvat nykyläppäreihinkin, eipä enää tarvitse nyhvätä minkään kantolaukkujen kanssa! Mikä ilo onkaan tallustella nudistirannalla oman rakkaan tietokoneen kanssa, kun olemustaan ei tarvitse rajoittaa hiertävillä ja hankaavilla laukun hihnoilla? Nudisti, retroilun nimissä vaadi vain parasta läppärikokemukseltasi!

Retroreklaami: R-kioski

George Orwell ei kirjassaan Vuonna 1984 voinut edes kuvitella, mitä todellinen vuosi 1984 toisikaan tullessaan. Kuvaukseen dystopisen totalitaristisesta yhteiskunnasta ei, yllättävää kyllä, liittynyt lainkaan viittauksia R-kioskin musikaaliseen suklaamainontaan:



Kirjan henkisesti sorretuille keskushenkilöille R-kioskin mainoksen mauttomasti hehkuvat värit ja psykedeelinen tapahtumien kulku olisivat epäilemättä olleet liikaa. Kenties tällaiset kuvitelmat vainosivat Winston Smithiä päivin ja öin, ennen kuin Rakkausministeriö hoiti homman kotiin. Hallitsevan Puolueen makuun olisikin ollut enemmän seuraava pätkä:



Täydellinen mainos kouluttamattoman ja helppouskoisen prole-väestönluokan pitämiseksi tyytyväisenä! Iloinen laulelu saa kansan köyhät rivit ryntäämään lottoluukulle. Tyhjiä lupauksia suurista palkinnoista, pieni toivo siitä, että huominen tuo tullessaan rikkauksia, näin yksinkertaisesti pidetään kansa hiljaisena. Vai hetkinen, oliko tämä nyt kirjasta vai todellisuudesta...? Eteenpäin:



Tota tota... No, Lontoohan on Vuonna 1984:n tapahtumapaikka. Tuosta videon lopusta ei voi sanoa muuta kuin että vuosi 1984 vaikuttaa henkisesti joskus erittäin kaukaiselta. Nykyisin kyllä Isoveli pitäisi huolen, ettei plankattuja valkonaamoja lakritsimainoksissa näy. On parasta olla varuillaan: vain pelkästään asian esille ottaminen saattaa olla ajatusrikos...

Retroreklaami: Olvi

Talvi. Oikeastaan melkein viimeinen asia, minkä assosioisin oluen mainostamiseen, mutta yllättävän yleinen teema se tuntuu olevan. Eikä lainkaan huonosti käytetty, minkä todistaa tämä Olvin pätkä:



Suomen luonnon talvinen karuus, Schubertin winterreisemainen yksinäinen epätoivoinen kulkija ja autossa istujien raivokkaan onnelliset virneet tekevät tästä mainoksesta oikeasti hauskan. Toisaalta, jos tätä mainosta olisi esitetty televisiossa nyt, olisivat tämän talven kokeneet katsojat tunteneet niin suurta sympatiaa yksinäistä kulkijaa kohtaan, että olisivat Olvit jääneet kauppaan. Tai olisivat ehkä muutenkin jääneet, kuka näiden kinoksien keskellä jaksaa olusia kotiin raijata? Seuraava kaveri ehti juuri ennen pahimpia myrskyjä tuoda ison ja pienen pullon Olvia kotiin, mutta jäätyään kinosten saartamaksi mökkihöperyys vei hänestä voiton. Miksi kukaan muuten tekisi näin:



Miesparka. Mutta Jeppe oli legenda jo eläessään, kuten myös seuraava kaveri:



Ehdottomasti mainoslaulujen aatelia! Loistava esimerkki siitä, miten naurettavan yksinkertainen idea voi kantaa todella pitkälle. Hiukan tässä on mainosten ikuisuusongelmaa, eli mainostettava tuote on vasta lopussa, mutta täytyy myös myöntää, etten muista lanseerasiko Olvi "älä ota sitä vakavasti"-lauseensa jo ennen tätä mainosta. No, en taida ottaa asiaa liian vakavasti.

Retroreklaami: Fazer

Mitä pitää sanoa kun haluatte hyvää?



No siinähän se tuli, kahteenkin otteeseen. Kyllä kapellimestarin kelpaa heilua orkesterin edessä, kun Fazer hoitaa homman kotiin! Toisessa mainoksessa esitetyt määritelmät sinisistä asioista ovat toisaalta hieman kyseenalaisia, mut hei, ei aina voi voittaa! Tämän huomaa Veskukin ryhtyessään hölmösti suklaataan jakamaan:



Nuori Loiri oppi katkeran läksyn herkkujen jakamisesta shuhauttelijoiden kanssa. Parempi vaan, että molemmat ostavat omat karkkinsa, näinhän tekevät Armi ja Dannykin:



Aww, ylisöpöä! Mitä tästä kaikesta siis opimme? Vastaus: Jos haluat parantua sinisyyteen liittyvästä värisokeudesta, niin osta kaikille orkesterin jäsenille omat Kultasuklaat, muuten tulee riitaa ja Danny saa ässävian. Hyvää sinistä hetkeä kaikille!

Retroreklaami & Reklaamiriemu: Lidl

On tietyllä tavalla hieman yllättävää, että Lidlin televisiomainokset ovat melkein poikkeuksetta hauskoja, oivaltavia ja hyvin käsikirjoitettuja. Lidliin kauppana ei useinkaan yhdistetä muita positiivisia attribuutteja kuin halpuus ja kotiinjaettavat mainosesitteet vain korostavat halpahallimaista mielikuvaa (nyt -13 %!). Lidlin TV-spotit ovat aivan toista maata:



Aika monta kertaa näin tämän mainoksen, ennen kuin opin muistamaan sen olevan Lidlin parodiapätkä. Messevä mainosparodia vetoaa Reklaamiraivoajaan ja siinä lajissa Lidlin TV-mainonta on lyömätöntä. Katsokaapa vaikka tätä automaino... eiku:



Onnistunutta ja oikeasti hauskaa yllätyksellisyyttä! On muuten harvinaisen häiritsevää kuulla pikkulapsen puhuvan moreällä äänellä, ihan by the way. Lempi-Lidl-mainokseni on kuitenkin vasta tulossa:



Voi Hans! Just drink it, because nothing is impossible!

Retroreklaami: Pyykkipäivä

Arjen kotitaloustöihin tarjoavat nykyään helpotusta lukuisat laitteet. Astianpesukoneella tiskit kirkastuvat itsestään, taitava mikronkäyttäjä loihtii vaikka kokonaisen aterian kyseisellä laitteella ja jääkaappipakastinyhdistelmä pitää huolen, ettei ruokamyrkytys ole perheen jatkuvana vieraana. Näiden koneiden työpanos kalpenee kuitenkin raskaimman raatajan taakan edessä: pyykinpesukone saippuoi, huuhtelee ja linkoaa painavat kangaskasat kuin leikiten. Pyykinpesukone ei kuitenkaan olisi hyödykäs ilman kunnon pesuainetta: kävisikö vaikka Tend?



Noin suloista laulantaa kuunnellessa pesee vaikka nyrkkipyykkiä! Mainoslauluna suorastaan loistava: sopivan lyhyt, esittelee tuotteen tärkeimmät ominaisuudet ja luo positiivisen kuvan tuotteen käyttöympäristöstä. Voisivat kaiken maailman pizzaperjantait vähän ottaa tuosta mallia! Visko pyrkii mainonnassaan samanlaiseen täydelliseen mainontaan:



Tuleeko kenellekään muulle kohdassa 0:10 Visko-sanan taakse leviävästä punaisesta läikästä mieleen veri? No, voihan sitäkin pitää tietynlaisena myyntikikkana, verikin lähteen Viskolla... Siveyttäni kuitenkin loukkaa kuunnella Viskon ja veden iljettävästä intiimisuhteesta: "Ne tekevät sen" raikaa vaan, mutta mielestäni tuollaiset asiat kuuluu pitää yksityisinä makuuhuoneen puolella. Tai ehkä pyykinpesukoneen puolella, tässä tapauksessa. Voidaksemme unohtaa tämän inhottavan ajatuksen katsokaamme viimeiseksi hieman miellyttävää tanssahtelua:



Aaahahaaa! Mahtavia vinkuroivia ihmisiä! Toisaalta, liikkuvatko he levottomasti siksi, että Coral-pyykinpesuaine on aiheuttanut allergisen reaktion heidän ihollaan? Taidan näistä kolmesta valita Tendin, vaikutti vaarattomimmalta. Minkä sinä valitsisit?

Retroreklaami: Pastillit

Syksy, tuo pastillien mutustamissesongin alku. Tästä toukokuuhun asti pastillikauppa käy kuumana Finnrexin-myynnin ohella. Reklaamiraivo luo ajankohtaiskatsauksen imeskeltävien herkkupillereiden ihmeelliseen maailmaan. Klassikkopastilli Sisu saa kunnian aloittaa kesäistä lämpöä tihkuvalla mainoksella:



Eikö itse kukin toivoisi pyöräilijäkaverin Sisu-energiaa niinä hetkinä, kun rästiesseet painavat päälle tai pomo pyytää viikon viidennettä kertaa jäämään ylitöihin eikä energiaa vasta-alkaneen syysnuhan vuoksi olisi edes niistämiseen? Sisua vaan naamaan ja räkä lentää vaikka vastapäiseen seinään! Flunssan pahetessa sängyn pohjalle jääminen voi olla paras vaihtoehto ja silloin itse kukin kaipaa vähän viihdykettä. Siinä tapauksessa, että on ymmärtänyt ostaa erilaatuisia pastilleja ennen kotiin lukittautumista, voi potilas pelata ristinollaa Suomi-pastillit vs. jotkut muut surkupastillit:



Suomi voitti!!! Yksi pastilli on vielä jäljellä, pastilli, joka monen mielessä on saavuttanut legendaarisen aseman ja jota kaivataan enemmän kuin kaikkia muita lakkautettuja pastilleja yhteensä: Pastirol. Nostalgisoikaa siis kahdeksan sekunnin ajan sydämenne pohjasta, sillä Pastirolia ette sairauslomanne riemuksi enää koskaan saa! Nevermore!

Retroreklaami: Lahden olut

Lämpimät kesäsäät nuuduttavat kansaa yhäkin, vaikka lapsoset jo kirmailevat koulutiellä ja syys-sanalla alkava kuu lähenee uhkaavasti. Reklaamiraivo on päässyt kesähelteillä kuukahtamaan kuin poikamiesboksiin jätetty kirjovehka, mutta virvoitusta on viimein tarjolla:



Lahden ykkösolut ei kenties ilahduta alkoholiprosentillaan, mutta mainoksen humoristisuus varmasti lohduttaa kesäistä kaljasieppoa. Mainoksen  miehistä onneksi yksi osaa keskittyä olennaiseen eli janon sammuttamiseen juomalla, jota Suomen laki ei varsinaisesti tunnista alkoholiksi. Mutta unohtakaamme alkoholiprosentit hetkeksi ja keskittykäämme olennaiseen, eli mainoksen hienoihin erikoisefekteihin! Kuinka komeasti korkit poksahtelevatkaan, ja kuinka komeasti seuraavassa mainoksessa napit napsahtelevatkaan:



Jälleen vain yksi herroista ymmärtää olennaiset asiat! Viimeisen Lahti-pätkän juonikas veikko vie kuitenkin voiton oluen hyötykäytön ollessa kyseessä:



Eiköhän herätyskellona toimiminen ole loppujen lopuksi juomista hyödyllisempi käyttötapa ykkösoluelle. Unohda kirkasvalolamput ja osta lahtelaista, totta kai!

Retroreklaami: Kari Grandi

Kaikkien janoisten sankari, aikamme legenda! 20-luvun toimintaleffoja riemukkaasti parodioivat Grandi-mainokset saivat alkunsa jo 70-luvulla. Jo silloin Kari G. pyrki pelastamaan kaikki janoon kuolevat pillimehujen voimalla:



Mainoksessa on Hollywoodin varhaistuotantojen tunnelman lisäksi myös vahvaa suomifilmimeininkiä, sillä mitä olisikaan suomalainen komedia ilman hiekkakuoppia? Pisteet kuitenkin oikeasta kamelista! Myöhäisemmässä Grandi-mainoksessa kameli saa yhä nauttia rauhallisesta sivuosaroolistaan, mutta muutoin äksönin määrä on kasvanut grandeksi:



Olisi laittanut Grandia tankkiin kun kerran tiikeriä ei ollut tarjolla. Pillimehun 30-vuotisjuhlamainoksessa ei onneksi Karin tarvitse pohtia menopelien sielunelämää:


Onko tuo sitä kuuluisaa vesikidutusta, jota Yhdysvaltain sadistikiduttajateikutiedustelu käytti "menestyksellisesti" tietojen hankinnassa? Onneksi Kari Grandi ei tuollaista sulata! Hän todellakin on aikamme legenda, jolta sujuvat janonsammutushommat terassilla loikoilun ohella. Kaaaaariii Grandiiiiiii!

Retroreklaami: Kesäolo on!

Terveiset Itä-Suomen järvimaisemista kaikille teille miljoonille Reklaamiraivon lukijoille! Kesä on taas koittanut ja tämän blogin muutenkin epämääräinen päivitysaikataulu muuttuu entistäkin heppoisammaksi. Vuodenajoista kauneimman pitäisi olla tälläkin hetkellä hehkeimmillään, mutta täälläpäin sunnuntain viettäjiä muistetaan vain vesisateella. Aurinko Jaffa olisi ehkä tarpeen:



Ensi viikon alkuun kirkastuu sää jälleen täälläkin susien ja karhujen valtaamissa eteläboreaalisissa metsissä. Jos Saimaan hyytävät vedet eivät houkuta uimaan voi itseään viilentää jäätelöannoksella:



Miksi minusta koko ajan vaan kuulostaa siltä kuin mieslaulaja laulaisi "die, die, die" mainoksessa mokaaville urheilusankareille? Kiero mieli, kierot huvit. Reklaamiraivo toivottaa lukijoilleen selkenevää säätä ja aurinkoisia jäätelökesäpäiviä siitä huolimatta! Päivityksiä blogiin ilmaantuu aina, kun Savossa sattuu olemaan sateinen sunnuntai, joskus jopa viikollakin...

Retroreklaami: Sunnuntaipiiretyt

Lapsuudessani viikonloppuaamut olivat omistetut piirrettyjen katselemiselle, joten näin läheskesäisen sunnuntain kunniaksi Reklaamiraivo esittelee vähän animaatiomainonnan vanhoja "helmiä". Elävät piirroskuvat on kelpuutettu mainostamaan niinkin tarpeellista ja tärkeää asiaa kuin piimä, mutta Valion hapatetulla maitotuotteella oli aikanaan suorastaan hämmentävän virkistävä vaikutus:



On taidettu tuohon piimään lisätä vähän muutakin kuin D-vitamiinia. Toisaalta, ihan hyvä tietää piimänjuonnin tekevän kaikenlaiset kirkasvalolamppuhömpötykset ja unirytmitietokoneet aivan tarpeettomiksi. Toinen tuote, joka piristää iloisesti on tietysti esso:



Niin joo, siis se olikin Esso isolla E:llä... Tylsää. Mutta miksei huoltoasemilla enää ole palveluspoikia tankkaamassa ja ajamassa asiakkaiden autoa kalareissun jälkeen? Kaikki muuttuu, palveluja ajetaan alas ja pankkien nimet vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Postisäästöpankki on jo historiaa, kuten myös Kultapossukerho:



On hienoa olla Kultapossukerhon jäsen siitäkin huolimatta, että siellä ei näköjään muuta tehdä kuin istuta metsässä kruunut päässä. Tähän päättyy sunnuntain piirrettykatsaus, lisää kaipaavat voivat vaikka katsoa Simpsoneiden uusinta kautta Subilta. Tarinoiden laatu on nykyään nimittäin hälyttävän lähellä näitä mainoksia...

Retroreklaami: Illodin ja Ajax

Ah, kevät! Raikas tuulenvire hyväilee poskia, tuoksuvat kukat avaavat nuppunsa, pieni virvoittava sadekuuro huuhtoo katupölyt pois ja jättää jälkeensä virkistävän tuoksun... Mutta mikä ihme lemu nenän alla tuntuukaan? Jos vastaus ei ole koirankakka, kannattaa kenties sijoittaa hyvälaatuiseen suuveteen. Raikastuneen hengityksen lisäksi  suuvesi voi avittaa keväistä lemmenkirmailua:



Pelimies, hanki Illodin! Parisuhdemies, älä hanki Illodin, sillä muuten kaupungilla käveleminen rakkaimpasi kanssa voi päättyä lyhyeen. Voisin kuvitella olevan avomielisimmällekin avovaimolle hieman rassaavaa, kun joka kerta miehen hengittäessä ulos uusi nainen liimaantuu kiinni huuliin. Jollain tapaa hengitys täytyy kuitenkin saada raikkaaksi! Olisiko Ajax-pastilli hieman turvallisempi vaihtoehto?



Ja taas naiset kaatuu! Parisuhdemies vetää jälleen lyhyemmän korren, sillä hänen ympärillään pyörtyilevät naiset lähinnä haittaavat kävelemistä vaimokkeen kanssa ostosreissulla käydessä. Pelimies taas pääsee helpolla, naista ei tarvitse edes vaivautua naurattamaan ja jo päästään tositoimiin. Ajax-pastillien tyrmäystippamainen teho on tietenkin hieman kyseenalainen tapa iskeä muijia, mutta siitä ei pelimies välitä! Miehiin menevä, naisiin tehovava Ajax-pastilli!

Retroreklaami: Panda

Ennen kaikki oli niin viatonta ja suloista, etteivät ihmiset kiinnittäneet minkäänlaista huomiota surkeaan animointiin ja perverssisti hohottelevaan pandakarhuun. Näin voisi päätellä tästä vanhasta Panda-mainoksesta:




En just nyt kykene keksimään mitään niin hulvatonta sanottavaa, että tämän mainoksen oma, luonnollinen huumori siitä paranisi. Tä on vaan aika cämp. Ja biisi on aika paska. Siinähän se.

Retroreklaami: Kinder

Pääsiäinen, joulun lisäksi vuoden mainioin aika suklaan mussuttamiselle! Maku suklaamunien suhteen on ehkä kehittynyt sen verran, että ihan perusyllätysmunat eivät enää samalla tavalla kiehdo kuin lapsena. Niiden suklaa on melko imelää ja tunkkaista, eivätkä ne yllätyksetkään kovin suurta riemua jaksa enää herättää. Jos kuitenkin Mignon-munan sijaan haluaa hieman lapsekkaamman vaihtoehdon, niin Kinder-muna on melko hyvä valinta. Lapsuudessakin ne olivat mahtavia, tässä hiukan mainosmateriaalia väitteen todistamiseksi:



Myönnän, että  nostalgiatrippi on sanoinkuvaamaton. Keräilin noita mainoksessa näytettyjä krokotiileja ala-asteikäisen maanisella antaumuksella. Kaupassa käydessäni keräsin aina mukaani monta Kinder-munaa ja punnitsin niitä hedelmävaa'alla, sillä yleisesti ottaen krokotiililelut olivat painavampia kuin muut yllätykset. Aika hyvällä prosentilla onnistuinkin saamaan krokotiileja typerien koottavien härveleiden sijaan. Näin kun asiaa ajattelee, Mignon-munien syöminen on aika tylsää. Niistä ei edes toivo löytävänsä yllätyksiä sisältä.

Retroreklaami: Salatut elämät -special

Joskus elämä on. Niin kiireistä siis, että ei ehdi edes televisiota katsoa ja huonoja mainoksia bongailla. Silloin Youtube pelastaa aikapuutteisen blogikirjoittajan elämän. Näin sunnuntain kunniaksi julkaisen erikoisteemaisen päivityksen niille, jotka seuraavat/ovat seuranneet/eivät seuraa, mutta joskus katsovat jakson tai kaksi suomalaista saippuaa. Salatut elämät on "rikastuttanut" mainoskanava numero kolmosen televisioviihteen kenttää jo kymmenisen vuotta, mutta sarjan näyttelijät ovat antaneet panoksensa suomalaiselle mainostuotannolle sitäkin pidempään. Salkkari-Ulla hurmasi olemuksellaan jo vuonna 1976:



Voi kun se on nuori! Eikä osaa myöskään lausua sanaa "kaakao"! Salkkari-Seppo ei jää kuitenkaan kakkoseksi vaan haluaa tarjota parasta, K-kaupasta:


Luojan kiitos K-kaupasta löytyi jo vuonna 1987 sellaisia modernin elämän luksustuotteita kuin deodoranttia ja hammastahnaa. Salkkari-Ismo ei seuraavassa mainoksessa ole päässyt ihan kaikkein moderneimpien kommunikaatiovälineiden herraksi:



Ihan paras mainos, ja näistä ainoa, jonka henkilökohtaisesti muistan. Mutta niin se vaan on, että minkä taakseen mainonnassa jättää sen Salatuista elämistä löytää, ainakin näyttelijävalintojen suhteen. Roolisuorituksissaan salkkariullaseppoismot onnistuivat mielestäni näissä mainoksissa vähintään yhtä hyvin kuin nykymaailmanaikaisessa saippuasarjassa. Mitä tämä kertoo kyseisestä sarjasta jääköön lukijan tulkinnan varaan.

Retroreklaami: Fazerin "Kuka on se oikea"

Siis voihan Ressu Redford! Tämä Fazerin mainos on osoitus vahvasta ysärimainostajien osaamisesta musiikin ja visuaalisen median yhdistämisessä. Ressu on antanut kaikkensa tämän mainoksen tulkintaan ja jopa sanoitukset on osittain rukattu uusiksi vain, jotta upea musiikkivideomainen mainostaidekokonaisuus saisi sykähdellä 90-luvun huonojen rotoskooppausefektien rytmiin.



Mainoksen miehen kannattaisi harkita käyntiä lääkärissä, värisevä vahaliituanimaatio saattaa olla merkki jostain vakavasta. Ainakin se on tarttuvaa, sillä pelkästään yksi suklaapala riittää antamaan mainoksen naiselle samankaltaisia oireita. Olisi kannattanut uskoa äitiä hänen varoittaessaan tuntemattomista miehistä, jotka tarjoavat karkkia.