Amerikan ihmemaa

Howdy all, ja terveiset Uudesta maailmasta. Kaikki todellakin on siellä suurempaa, ruoka-annoksista rakennuksiin. Hotellin televisiosta seuratut mainoskatkotkaan eivät olleet pettymys: mainoksia oli runsaasti ja ne olivat kovin jännittäviä. Suorastaan pelottavia. Siis ihan oikeasti, eikä mitenkään sarkastisessa merkityksessä. Suuri osa mainoksista muistutti kotimaamme ompi Suomen Ostos-TV:tä: onnelliset ihmiset ylistivät ylivertaisten tuotteiden mahtavuutta (ja kaupan päälle vielä pyykkiteline!). Huomattavan monessa mainoksessa näkyi talouskriisin vaikutus: tarjolla oli yhä uusia keinoja säästää rahaa vakuutuksissa, kännykkälaskuissa ja lastenkasvatuksessa.

Tämä kaikki on kuitenkin harmitonta ja lähinnä tympäisevää. Pelottelumainokset ovat aivan oma, karmiva lukunsa, sillä Yhdysvalloissa vitamiinipuutos tai vatsan toimimattomuus eivät ole sieltä tärkeimmästä päästä huolia. Eräs mainos, joka teki minuun vahvan (joskin negatiivisen) vaikutuksen meni suurin piirtein näin: Nainen leikkii pihalla lapsensa kanssa, mutta aidanraosta vilkuilee ilkeän näköinen mies. Nainen ja lapsi menevät sisälle, ja nainen aktivoi kotinsa turvajärjestelmän. Paha mies kurkkii ikkunasta. Yhtäkkiä hän potkii talon etuoven sisään ja turvajärjestelmä alkaa hälyttää. Nainen ja lapsi juoksevat paniikissa itkien yläkertaan. Puhelin soi, ja turvayhtiön edustaja kysyy onko kaikki kunnossa. Itkien nainen kertoo, että heidän kotiinsa yritettiin juuri murtautua ja paikalle pitäisi lähettää poliisit. Paha mies on kuitenkin jo juossut pois pelästyttyään turvajärjestelmän automaattista hälytysääntä.

Näyttelijät olivat valitettavan hyviä, sillä mainos onnistui tavoittamaan autenttisen ahdistavan tunnelman. Jälkikäteen ajateltuna se herätti todellista reklaamiraivoa: miten mainonnan nimissä kehdataan lietsoa pelkoa? Olkaa siis onnellisia, pohjolan asukit, että katsomanne mainokset ovat vain typeriä, sillä pahemminkin voisi olla. Pelon ilmapiiri pysyköön loitolla lintukodostamme.

P.S. Älkää peljätkö, ensi päivityksessä ei edes yritetä leikkiä vakavaa vaan pilkataan taas TV:n turhuuksia.

Mainoskatko...

Ilmoitusluontoisena asiana tuhansille innokkaille lukijoilleni: ensi viikolla ei kannata odottaa uusia päivityksiä, sillä olen laajentamassa kulttuurihorisonttiani Amerikan kultamaassa. Luvassa raportti Yhdysvaltain mainonnasta jos aikaero ei lamauta aivojani. Lohdutuspalkinnoksi tarjoan "mainoksen" tuotteesta, joka voisi olla melko käytännöllinen, mutta myös hitusen häiritsevä. Enjoy!

Retroreklaami: Aromipesä

Kuinka olisikaan mahdollista unohtaa television tekstiviestipalstojen rikastuttajaa Aromipesää? Tätä lievän härskillä nimellä siunattua keittiövälinettä markkinoitiin useampaan otteeseen Ostos-TV:llä legendaarisilla mainoksilla. Mikko-kokin ohjeita noudattaen sai varmasti maittavaa ruokaa, joskus jopa saman vuorokauden sisällä. Tässä esimerkkinä broileripadan ohje.



"Mikko, missäs vaiheessa meidän pata on?" "Joo, mä luulen, että se on valmista. Niin kuin se onkin." Mikko-kokki, anna karismasi loistaa meidän yllemme tänäkin päivänä! Mutta kyllä vanhakin osaa: Anne, harmaassa jakkupuvussa keikaroiva perheellinen, joogaa harrastava bisnesnainen esittää ainakin Aromipesän hyvät ominaisuudet selkeästi.



Annen käyttämällä Aromipesällä on myös vanhatestamentillisia ominaisuuksia: siellä on aina ruokaa! Unohda manna taivaasta, osta Aromipesä!

Reklaamiraivo: Vitalinea

Mainoksen kuvaus: Mies ja nainen käyvät keittiön pöydän ääressä erittäin lyhyen keskustelun Vitalinea-jogurtin hintatasosta, jonka jälkeen Vitalinean kerrotaan olevan halpaa.

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Monimuotoiset kikkailut tyyli- ja tehokeinojen kanssa syövät usein itse asiaa ja hämmentävät kohdeyleisöä. Tämä on totta myös mainosten kohdalla. Noin puolessa minuutissa ei luulisi olevan paljoakaan aikaa tuhlattavaksi, mutta usein mainostettava tuote mainitaan vasta pitkällisten harharetkien jälkeen. Tuotteen hyvät ominaisuudet jäävät helposti hämärän peittoon, kun tuote-esittely onkin lopulta lähinnä mainostoimiston visioiden esittelyä. Mutta joskus yksinkertaisuuteen pyrkiminen tuottaa televisioon käsittämättömiä, audiovisuaalisia lässäyksiä, joita myös mainoksiksi sanotaan. Puhun nimenomaan jogurttimainoksista, sillä jälleen Vitalinea asettaa uudet pohjalukemat huonoudelle tällä saralla. Jos et vielä ole tätä mainosta nähnyt niin korjaa asia mitä pikimmiten, niin hämmästyttävän surkea se lyhyydessään on. Vain viisi sanaa ja yksi "mmm" tarvittiin vuoden säälittävimmän dialogin luomiseen. Tässä se kokonaisuudessaan:

Mies: "Leena?"
Leena: "Mmmm."
Mies: "Onks toi kallista?"
Leena: "Ei!"

Niin. Yksinkertaista, mutta ei kaunista ja kaiken lisäksi ylinäyteltyä. Aika hyvin alle puoleen minuuttiin. Toivottavasti mainoksen dialogi kertoo jotain myös siitä, mitä mainos kustansi Danone-yhtiölle. Ei kai kukaan tuollasta kuraa tahallaan tilaa ja vielä maksa siitä? Eihän? EIHÄN!?

Retroreklaami: MyCard

Reklaamiraivon uusi, jännittävä osio Retroreklaami tarjoaa tuulahduksen menneiltä vuosilta. Huonoja mainoksia on tehty kautta aikain ja lisähupia varsinkin 80- ja 90-luvun alun tuotoksiin lisää muodikas pukeutuminen, ajan tyyliin tietenkin. Retroreklaami kaivaa kätköistä esiin myös oikeasti hyviä (tai ainakin hyvin mieleenjääneitä) mainoksia ja tutustuu välillä muiden maiden tarjontaan, hyvään ja huonoon. Kunnia tämän osion aloittamisesta menee MyCard -mainokselle vuodelta 1992, jossa itse MC Nikke T kertoo uudesta, ystävällismielisestä Postipankin maksukortista.



Hakkaa ihan sata-nolla MC Nikke T:n "Ihminen ei voi elää vetämättä" tai "Jos haluu saada on pakko antaa" -biisit! Kysyin siltä: "Are you a friend of enemy?" Se sano mulle: "I like Nikke T!"