Atria Fresh

Nyt kun kaikki ovat jo menettäneet mielenkiintonsa Atrian närkästystä herättäneeseen puuma-mainokseen, on Reklaamiraivon vuoro tulla näykkimään haaskaa. Siis ei tietenkään mainoksen naista (hahahaa!), vaan koko sotkua joka kehkeytyi mainostekeleen ympärille. Itse mainos ei loppujen lopuksi ollut edes kovin jännittävä, mutta sen ympärille virinnyt keskustelu on ollut kovin mielenkiintoista seurata.



















Eniten huomiota on herättänyt itse puumailu, eli se, että vanhempi nainen on nuorempien miehien kimpussa. Monissa nettikommenteissa on pohdittu, millaisia ajatuksia asetelma olisi herättänyt toisin päin. Iso Z kirjoittaa Ilta-Sanomien keskustelupalstalla: ”[---] kuusikymppinen ukko touhuamassa parikymppisen naisen kanssa, ja kehotus vaihtaa tuoreempaan (salaattiin) olisi saanut aikaan jumalattoman älämölön, jonka seurauksena puolet Atrian johtoportaasta olisi eronnut. Nyt, kun asia esitetään toisin päin, ei voida todeta muuta kuin että kyseessä on luokattoman huono mainos.” Ah, kuinka totista totta, varsinkin viimeinen lause.
Mutta mainosten herättämiä tunteita pohdittiin yleisemmälläkin tasolla. umppa miettii: ”Miksi yleensä pitää mainokseksasta [sic] edes ärsyyntyä, nehän on pelkkää taustakohinaa.” Nimimerkki Suomalainen vie ajattelunsa asteen pidemmälle:” Miksi ruokaa pitää mainostaa ollenkaan? Aivan järjetöntä.” Niin, totta, niin totta. Ei mennyt hukkaan tämäkään mainoskohu, näistä asioista pitää keskustella, mieluiten internetissä!
Pauli L otti esille hyvin reklaamiraivomaisella tavalla mainoksen syvemmän sanoman. Lopussahan selviää, että koko episodi nuoren miehen syleilyssä oli vain päiväunta: ”Kyse onkin siis informatiivisesta kuluttajavalistuksesta; Atrian eineet saattavat aiheuttaa menopaussista kärsiville naisille eroottissävytteisiä hallusinaatioita.”
Lisää ajattelun helmiä on Ilta-Sanomien sivuilla lukuisia, mutta jätän ne teidän löydettäviksenne. Loppuun haluaisin lisätä vielä Pauli L:n pohdintaa minuakin häirinneestä asiasta: ”Minua vaivaa kyseisessä mainoksessa eräs käsittämätön epäjohdonmukaisuus. Parin aloitellessa aktia flyygelin päällä naisihmisen varpaat painavat flyygelin bassokoskettimia. Ääniraidalta kuuluva riitasointu soitetaan kuitenkin klaviatuurin diskanttipuolelta. Ikinä en syö Atrian eineitä ellei tätä virhettä korjata.”

Kaikki lainaukset Ilta-Sanomien keskustelupalstalta "Miksi ruokamainoksetkin seksualisoidaan?" -aiheeseen liittyen.

Amerikan ihmemaa

Howdy all, ja terveiset Uudesta maailmasta. Kaikki todellakin on siellä suurempaa, ruoka-annoksista rakennuksiin. Hotellin televisiosta seuratut mainoskatkotkaan eivät olleet pettymys: mainoksia oli runsaasti ja ne olivat kovin jännittäviä. Suorastaan pelottavia. Siis ihan oikeasti, eikä mitenkään sarkastisessa merkityksessä. Suuri osa mainoksista muistutti kotimaamme ompi Suomen Ostos-TV:tä: onnelliset ihmiset ylistivät ylivertaisten tuotteiden mahtavuutta (ja kaupan päälle vielä pyykkiteline!). Huomattavan monessa mainoksessa näkyi talouskriisin vaikutus: tarjolla oli yhä uusia keinoja säästää rahaa vakuutuksissa, kännykkälaskuissa ja lastenkasvatuksessa.

Tämä kaikki on kuitenkin harmitonta ja lähinnä tympäisevää. Pelottelumainokset ovat aivan oma, karmiva lukunsa, sillä Yhdysvalloissa vitamiinipuutos tai vatsan toimimattomuus eivät ole sieltä tärkeimmästä päästä huolia. Eräs mainos, joka teki minuun vahvan (joskin negatiivisen) vaikutuksen meni suurin piirtein näin: Nainen leikkii pihalla lapsensa kanssa, mutta aidanraosta vilkuilee ilkeän näköinen mies. Nainen ja lapsi menevät sisälle, ja nainen aktivoi kotinsa turvajärjestelmän. Paha mies kurkkii ikkunasta. Yhtäkkiä hän potkii talon etuoven sisään ja turvajärjestelmä alkaa hälyttää. Nainen ja lapsi juoksevat paniikissa itkien yläkertaan. Puhelin soi, ja turvayhtiön edustaja kysyy onko kaikki kunnossa. Itkien nainen kertoo, että heidän kotiinsa yritettiin juuri murtautua ja paikalle pitäisi lähettää poliisit. Paha mies on kuitenkin jo juossut pois pelästyttyään turvajärjestelmän automaattista hälytysääntä.

Näyttelijät olivat valitettavan hyviä, sillä mainos onnistui tavoittamaan autenttisen ahdistavan tunnelman. Jälkikäteen ajateltuna se herätti todellista reklaamiraivoa: miten mainonnan nimissä kehdataan lietsoa pelkoa? Olkaa siis onnellisia, pohjolan asukit, että katsomanne mainokset ovat vain typeriä, sillä pahemminkin voisi olla. Pelon ilmapiiri pysyköön loitolla lintukodostamme.

P.S. Älkää peljätkö, ensi päivityksessä ei edes yritetä leikkiä vakavaa vaan pilkataan taas TV:n turhuuksia.

Mainoskatko...

Ilmoitusluontoisena asiana tuhansille innokkaille lukijoilleni: ensi viikolla ei kannata odottaa uusia päivityksiä, sillä olen laajentamassa kulttuurihorisonttiani Amerikan kultamaassa. Luvassa raportti Yhdysvaltain mainonnasta jos aikaero ei lamauta aivojani. Lohdutuspalkinnoksi tarjoan "mainoksen" tuotteesta, joka voisi olla melko käytännöllinen, mutta myös hitusen häiritsevä. Enjoy!

Retroreklaami: Aromipesä

Kuinka olisikaan mahdollista unohtaa television tekstiviestipalstojen rikastuttajaa Aromipesää? Tätä lievän härskillä nimellä siunattua keittiövälinettä markkinoitiin useampaan otteeseen Ostos-TV:llä legendaarisilla mainoksilla. Mikko-kokin ohjeita noudattaen sai varmasti maittavaa ruokaa, joskus jopa saman vuorokauden sisällä. Tässä esimerkkinä broileripadan ohje.



"Mikko, missäs vaiheessa meidän pata on?" "Joo, mä luulen, että se on valmista. Niin kuin se onkin." Mikko-kokki, anna karismasi loistaa meidän yllemme tänäkin päivänä! Mutta kyllä vanhakin osaa: Anne, harmaassa jakkupuvussa keikaroiva perheellinen, joogaa harrastava bisnesnainen esittää ainakin Aromipesän hyvät ominaisuudet selkeästi.



Annen käyttämällä Aromipesällä on myös vanhatestamentillisia ominaisuuksia: siellä on aina ruokaa! Unohda manna taivaasta, osta Aromipesä!

Reklaamiraivo: Vitalinea

Mainoksen kuvaus: Mies ja nainen käyvät keittiön pöydän ääressä erittäin lyhyen keskustelun Vitalinea-jogurtin hintatasosta, jonka jälkeen Vitalinean kerrotaan olevan halpaa.

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Monimuotoiset kikkailut tyyli- ja tehokeinojen kanssa syövät usein itse asiaa ja hämmentävät kohdeyleisöä. Tämä on totta myös mainosten kohdalla. Noin puolessa minuutissa ei luulisi olevan paljoakaan aikaa tuhlattavaksi, mutta usein mainostettava tuote mainitaan vasta pitkällisten harharetkien jälkeen. Tuotteen hyvät ominaisuudet jäävät helposti hämärän peittoon, kun tuote-esittely onkin lopulta lähinnä mainostoimiston visioiden esittelyä. Mutta joskus yksinkertaisuuteen pyrkiminen tuottaa televisioon käsittämättömiä, audiovisuaalisia lässäyksiä, joita myös mainoksiksi sanotaan. Puhun nimenomaan jogurttimainoksista, sillä jälleen Vitalinea asettaa uudet pohjalukemat huonoudelle tällä saralla. Jos et vielä ole tätä mainosta nähnyt niin korjaa asia mitä pikimmiten, niin hämmästyttävän surkea se lyhyydessään on. Vain viisi sanaa ja yksi "mmm" tarvittiin vuoden säälittävimmän dialogin luomiseen. Tässä se kokonaisuudessaan:

Mies: "Leena?"
Leena: "Mmmm."
Mies: "Onks toi kallista?"
Leena: "Ei!"

Niin. Yksinkertaista, mutta ei kaunista ja kaiken lisäksi ylinäyteltyä. Aika hyvin alle puoleen minuuttiin. Toivottavasti mainoksen dialogi kertoo jotain myös siitä, mitä mainos kustansi Danone-yhtiölle. Ei kai kukaan tuollasta kuraa tahallaan tilaa ja vielä maksa siitä? Eihän? EIHÄN!?