maanantai 26. huhtikuuta 2010

Reklaamiraivo: Nailner

Mainoksen kuvaus: Anonyymin henkilön varpaat pitävät kovasti pianonsoitolta kuulostavaa ääntä, mutta kynsisienisen varpaan kohdalla kuuluu epävireinen rämähdys. Nailnerin lisääminen korjaa tilanteen niin, että varpaat alkavat soittaa iloista melodiaa.



Nailnerin mainostajat väittävät kovasti, että heidän kynsisienen hoitoon tarkoitetulla tuotteellansa ei ole sivuvaikutuksia. Saanen kyseenalaistaa vahvasti tämän väitteen. Ennen Nailner-käsittelyä anonyymi varvassarja kärsi pelkästään lievästä epävireydestä yhden varpaan kohdalla (joskin varpaiden soimista voi jo itsessään pitää melko hämmentävänä oireena). Hoitotuotteen lisäämisen jälkeen tapahtuu kamalia: kaikki varpaat, myös käsittelemättömät, alkavat nytkiä rajusti ja kontrolloimattoman oloisesti! Varpaiden raju kramppaaminen hoidon jälkeen ei mielestäni ole luettavissa normaaliksi toiminnaksi kynsisienen hoidon yhteydessä. Pahalaatuinen faskikulaatio näinkin yllättävässä kohdassa lihaksistoa pitäisi mielestäni mainita ehdottomasti vakavana sivuoireena. Tätäkin huolestuttavampaa on nykivien varpaiden soittaman pianomusiikin taso. Hetken verran varmasti kuka tahansa jaksaa kuunnella iloista honkytonk-tyyppistä pimputusta, mutta vaativampaan makuun sellainen ei pitkään menettele. Suosittelen Nailneria lopettamaan valheelliset väitteensä haittavaikutusten puuttumisesta ennen kuin epätoivoiset, nytkivävarpaiset, keskinkertaisesta pianomusiikista kuuroutuneet käyttäjät vaativat lääkefirmaa kantamaan vastuunsa aiheuttamistaan ongelmista.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Retroreklaami: Panda

Ennen kaikki oli niin viatonta ja suloista, etteivät ihmiset kiinnittäneet minkäänlaista huomiota surkeaan animointiin ja perverssisti hohottelevaan pandakarhuun. Näin voisi päätellä tästä vanhasta Panda-mainoksesta:




En just nyt kykene keksimään mitään niin hulvatonta sanottavaa, että tämän mainoksen oma, luonnollinen huumori siitä paranisi. Tä on vaan aika cämp. Ja biisi on aika paska. Siinähän se.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Reklaamiraivo: Vanish Oxi Action

Mainoksen kuvaus: Perhe on juuri lähdössä ulos, kun äiti huomaa pettymyksekseen tahran poikansa vastapestyssä paidassa. Hän kertaa katkerana mielessään kaiken turhan työn, jonka hän teki vaatettaakseen perheensä puhtailla vaatteilla. Kuin videonauhaa taaksepäin kelaten meille näytetään kaikki vaatteiden pesemisen tuskalliset vaiheet käänteisessä järjestyksessä. Vanish Oxi Action olisi pelastanut tämänkin tilanteen.

Äitien niskaan kaadetaan aivan kaikki: hänestä yksin tuntuu riippuvan lasten koulumenestys, perheen yhtenäisyys, mattojen tamppaaminen, yhteiskunnan hyvinvointi ja hänen lastensa aikuisiän henkiset patoutumat. Näiden vaatimuksien keskellä ei olekaan mikään ihme, että Vanish Oxi Action iskee suoraan kuvaannollisen vyön alle kuvaannollisiin arkoihin paikkoihin, ja syyllistää äitejä vielä hieman lisää. Voitko sinä, äideistä parhain, todellakin sallia lapsesi kulkevan paidassa, jossa on osittain peseytymätön tahra? Oi äiti armas, mieti sitä häpeää, kun naapurinrouva näkee tahran: kohta koko naapurusto tietää, että siinä huushollissa ei paljon puhtautta mietitä. Tummat renkaat silmiensä alla äiti miettii sitä kaikkea työtä, joka meni hukkaan. Hän kelaa yhä uudestaan ja uudestaan mielessään pyykinpesun tapahtumia ja sättii itseään huolimattomuudesta. Yön pimeinä tunteina, lapsien ja isukin jo nukkuessa makoisesti, äiti pesee vielä pyykkiä, sillä tahrat on saatava pois. Mutta peseekö Vanish Oxi Action äitien ylisyyllistetyn omatunnonkin puhtaaksi...?

torstai 1. huhtikuuta 2010

Retroreklaami: Kinder

Pääsiäinen, joulun lisäksi vuoden mainioin aika suklaan mussuttamiselle! Maku suklaamunien suhteen on ehkä kehittynyt sen verran, että ihan perusyllätysmunat eivät enää samalla tavalla kiehdo kuin lapsena. Niiden suklaa on melko imelää ja tunkkaista, eivätkä ne yllätyksetkään kovin suurta riemua jaksa enää herättää. Jos kuitenkin Mignon-munan sijaan haluaa hieman lapsekkaamman vaihtoehdon, niin Kinder-muna on melko hyvä valinta. Lapsuudessakin ne olivat mahtavia, tässä hiukan mainosmateriaalia väitteen todistamiseksi:



Myönnän, että  nostalgiatrippi on sanoinkuvaamaton. Keräilin noita mainoksessa näytettyjä krokotiileja ala-asteikäisen maanisella antaumuksella. Kaupassa käydessäni keräsin aina mukaani monta Kinder-munaa ja punnitsin niitä hedelmävaa'alla, sillä yleisesti ottaen krokotiililelut olivat painavampia kuin muut yllätykset. Aika hyvällä prosentilla onnistuinkin saamaan krokotiileja typerien koottavien härveleiden sijaan. Näin kun asiaa ajattelee, Mignon-munien syöminen on aika tylsää. Niistä ei edes toivo löytävänsä yllätyksiä sisältä.